Kirja-arvostelu: Kaisa Saksa - Keltainen Sadetakki

Tämä kirja-arvostelu on julkaistu myös Suomen dekkariseuran Ruumiin kulttuuri -lehdessä 4 / 25. 


Rikoksia, ruumiita ja romantiikkaa

Kaisa Saksa: Keltainen sadetakki, Aviador 2025. 190 s.

Kaisa Saksan esikoisteos Keltainen sadetakki on tiivis paketti jännitystä ja juonenkäänteitä. Loppuun palanut diplomi-insinööri Aatos tekee maisemanvaihdoksen menneisyyden idylliin Pohjois-Savoon. Aatos on perinyt mummonsa torpan "Rimpisuon mökin", Rukkilanvaaralta Kuopiosta. Helsingin ytimestä siirrytään siis maaseudun rauhaan. Rimpisuon mökillä Aatos kohtaa lapsuudenystävänsä Reiman, joka on tätä nykyä moottoripyöräjengin luottomies ja hairahtanut rikolliselle polulle. Reiman vankilareissu on kuitenkin opettanut paljon, mies on raitistunut, hän ottaa vastuuta, maksaa tyttärestään elatusmaksuja ja hänen luonteestaan paljastuu koskettavia yksityiskohtia pitkin tätä tarinaa. Määrittääkö menneisyyden teot sen, mitä on tänä päivänä?

Keltainen välähdys öisellä tiellä käynnisti peruuttamattomien tapahtumien ketjun. Kadonnut tyttö Eveliina Lindfors käy taistelua elämästä ja kuolemasta. Sinisen oven takana on keltainen sadetakki, mutta miten se on sinne päätynyt?

Lukijana kompastuin tarinan suureen henkilömäärään ja nimien paljous teki lukemisesta toisinaan tahmeaa. Uuden nimen ilmetessä, vasta muutaman lauseen luettuaan selvisi, kenestä on kyse. Henkilöiden ja miljöön välillä piti siis löytää omanlainen rytmi ja tasapaino. Miljöö piirtyi mieleen ja itsensä oli helppo asettaa vaikkapa Aatoksen saappaisiin, tuon sinisen oven eteen, tai kulkemaan polkua pirtiltä rantaan.

Lukijan iloksi, kirjan hahmoista ilmeni yllättäviä piirteitä, sellaisia mitä ei olisi osannut odottaa. Joku on suojeleva ja huolehtivainen, joku välinpitämätön ja ylimielinen, vaikkei näin heti olettaisikaan. Hahmojen väliset dialogit ovat koukuttavia ja jännittäviä.

Osa kirjan lupauksista jää ehkä kuitenkin lunastamatta. Moni asia, jonka olettaisi olevan isossa roolissa juonen kannalta, ei kuitenkaan osoittaudu niin merkittäväksi.

Loppuratkaisu on yllättävä, ja sitä jää helposti pohtimaan: Näinkö tämä päättyikin?