Kirja-arvostelu: Pascal Engman & Johannes Selåker - Häpeän tie
Tämä kirja-arvostelu on julkaistu myös Suomen dekkariseuran Ruumiin kulttuuri -lehdessä 4 / 25.
Koukussa synkkään juoneen
Pascal Engman, Johannes Selåker: Häpeän tie
(First published: Forum, Sweden. Published by arragnent with Nordin Agency AB Sweden)
Suom. Pekka Marjamäki ja WSOY 2025
WSOY 2025. 393s
Häpeän tie sijoittuu Ruotsiin, vuoden 1995 uudenvuodenaattoon. Poliisi Tomas Wolf saa tutkittavakseen bordellissa tapahtuneen murhan, joka osoittautuu kaikkea muuta kuin yksinkertaiseksi tapaukseksi. Samaan aikaan toimittaja Vera Berg tekee töitä Aftonbladetissa ja kamppailee sekä työnsä että oman elämänsä paineiden kanssa. Kun toinen, yhtä julma murha tapahtuu pornoklubilla, käy ilmi, että tapausten välillä on yhteys. Tomas ja Vera päätyvät tekemään yhteistyötä, vaikka heidän välillään on selviä jännitteitä. Vera tutkailee Tomaksen tietämättä tämän menneisyyttä ja saa selville raskauttavia asioita. Millaiseen soppaan poliisi onkaan kauhansa laittanut? Entä missä on Tomaksen kadonnut veli Kristian?
Seksiteollisuus, ihmiskauppa, korruptio, aiheet ovat painavia ja teksti on jopa pysäyttävän kuvailevaa. Kansien väliin on onnistuttu luomaan kylmä, toisinaan jopa uhkaava tunnelma. Karusta tunnelmasta huolimatta, kirjan kappaleiden vuoropuhelu on todellakin onnistunut, jopa ärsyttävän hyvin. Tämän johdosta lukemista on vaikea lopettaa, koska nälkä kasvaa syödessä.
Hahmojen persoonat tulevat tekstissä vaivatta esiin: Tomas kamppailee itsensä kanssa ja yrittää pitää perheestään huolta, Vera on ammattimainen ja päättäväinen tiedonjanoinen toimittaja. Zingo kulkee Tomaksen rinnalla, mutta on lojaali myös Veralle.
Juonenkäänteitä ei kirjasta puutu. Hetkeä ennen katastrofia juodut votkapaukut öisellä laivalla, kuka olikaan se, joka drinkin tarjosi? Kenen ääni huusi naisen nimeä öisellä kadulla? Mistä tuo hahmo tiesi naisen oikean nimen? Tarina pitää otteessaan, ja juuri kun uskoo olevansa perillä siitä, mitä seuraavaksi voisi tapahtua, ilmeneekin uusi juonenkäänne, joka loksauttaa lukijan leukaa.
Kirjan brutaalius ja synkkyys herättää kuitenkin ajatuksia. Maailma on kova paikka, ja tässä kirjassa se tulee todellakin ilmi.
Jännitys pysyy yllä kirjan viimeiselle sivulle asti. Loppuratkaisu herättää ajatuksia ja antaa mahdollisuuksia niin hahmoille, kun kirjailijoillekin. Tarina on tältä osin loppu. Vai onko?