Hiljainen kansa - harvinainen taideteos, jonka tarinaa taiteilija ei kerro

Hiljainen kansa: Jokainen voi tulkita itse, mitä lähes tuhatpäinen "Hiljainen kansa" tarkoittaa. Valmista vastausta ei ole. Kuva: Heidi Kartiovaara

Tuhatkunta puista ristiä seisoo Käpylän pellolla Suomussalmella, viitostien varrella. Jokaisen ristin päähän on asetettu kasa heinikkoista maata. Ristien päälle on laitettu vaatteita ja maakokkare ristin päässä, muodostaa hahmolle pään. Näin jokaisesta rististä on tullut persoonallinen hahmo ja lopputulos on pysäyttävä taideteos. Jokainen katsoja saa tulkita teosta omalla tavallaan

Vaikeuksien kautta päämäärään asti

Matkani ei alkanut kovin lupaavasti, sillä kesken ajomatkan, autoni kojelautaan syttyi vikavalo. Sitten syttyi toinenkin. Päätin pysäyttää auton tien sivuun ja tuhista turhautumistani autotiellä keskellä korpea. Hetken aikaa huokailtuani nappasin kameran käteeni. Korpimaisema oli vaikuttava ja hiljaisuuden pystyi kuulemaan, ellei jopa tuntemaan. Sen vuoksi ei haitannut, että kyykistelin keskellä autotietä, ja säätelin kameran asetuksia valmiiksi. Katselin taivaalle ja totesin kelin olevan täydellinen vierailuani varten. Vierailisin pian Hiljaisen kansan luona.

Aurinko valaisi hiekkaisen parkkipaikan nurkkiaan myöten, kun kaarroin yhä urheasti toimivan autoni viitostieltä Niittytuvan kelohonkaiseen tunnelmaan. Niittykahvilan pihalla oli vielä pientä kuhinaa. Ylen toimittajat touhusivat laitteiden ja kameroiden ympärillä. Sinipunainen "Yle 100" - bussi komeili parkkipaikan laidalla. Ylen porukka oli tekemässä juttua "Puoli seitsemän" -ohjelmaan. Näin jo kaukaa, miten viereisellä niityllä olevien heinäpäiden hiukset hulmusivat tuulessa, ja lähdin jalkautumaan "kansan" pariin.

Kymmenkunta asiakasta ihaili maisemia ja oli ottamassa heinäpäistä kuvia kännyköillään. Oli helppo havaita hempeitä hymyjä ihmisten kasvoilla. Tunnelma tässä miljöössä oli lämmin, vaikka syksyn tuulet jo puhalsivatkin, heiluttaen heinäpäiden päällä olevia, juuri puettuja talvivaatteita. Pehmeä savun tuoksu leijaili nenään, kun Hiljaisen kansan yhteydessä toimivan niittykahvilan ulkoterassilla valmistettiin muurikkalättyjä ja nokipannukahvia.

Taideteos herättää ohikulkijan uteliaisuuden 

Turvepäinen taideteos syntyi vuonna 1988. Silloin se esiintyi taiteilija Reijo Kelan luomassa tanssiteoksessa, jonka nimi oli "Ilmarin kynnös". Nimi "Hiljainen kansa" vakiintui käyttöön vasta vuonna 1994, kun teos siirtyi nykyiselle sijainnilleen, eli Suomussalmelle Koivusalon pellolle. Aiemmin nämä heinäpäät olivat vailla nimeä. Ennen kuin viimeinen ja vakituinen paikka valikoitui, Hiljainen kansa vieraili myös Helsingin Tuomiokirkon portailla kesällä 1994. Alun perin heinäpäitä oli 973 kappaletta, mutta nykyisellä sijainnilla niitä on jo yli tuhat. Vaatteet tulevat lahjoituksina paikallisilta ja lähiseuduilta. Tänäänkin, kun Hiljainen kansa puettiin talvivaatteisiin, oli paikalla Suomussalmen alakoululaisia ja muita lähiseudun asukkaita, jotka tämän urakan yhteisvoimin hoitivat maaliin.

Taideteoksen tekijä Reijo Kela seisoo hymyillen teoksensa rinnalla. 

Merkitys pysyy piilossa – Hiljainen kansa ei

Ennen kuin lähdin tälle keikalle, toivoin, että saisin vastauksen kysymykseen: Mitä tuo taideteos tarkoittaa? Tuota kysymystä on moni muukin kysynyt vuosien saatossa ja minäkin pääsin sitä kysymään, itse taideteoksen luojalta, Reijo Kelalta:
"Tämä on minun teos – Jokaisella näistä on oma persoonansa. Vaatteet, jotka puetaan kunkin kansalaisen päälle, korostavat sitä persoonaa vielä enemmän. Onhan siinä vaatteessa edellisen käyttäjän dna:takin." – Reijo kela toteaa hymyillen.
Kela kertoo, että vaatteet tulevat lahjoituksina paikallisilta, ja Hiljainen kansa vaihtaa vaatteet kaksi kertaa vuodessa. On kesä- ja talvivaatteet. Tänään ne saivat yllensä talvivaatteet.
"Hiljainen kansa katsoo joka päivä tätä maailman kehitystä ja ohimeneviä autoja tuossa viitostiellä. Ehkäpä tässä kiireisessä ja hektisessä maailmassa pitäisi itse kunkin välillä pysähtyä paikoilleen ja katsoa, mitä ympärillä tapahtuu. " – Kela toteaa.

Vaikka en saanutkaan vastausta kysymykseeni, voin vain todeta, että "Hiljainen kansa" puhuu omaa kieltään, sanomatta sanaakaan. Niin se on ollut jo 31 vuotta, tällä samalla niityllä. Ajatuksia herättävä seikka on myös se, että kun "kansalta" riisutaan vaatteet, jäljelle jää vain tuhatkunta puista ristiä niitylle. Kukin siis tulkitkoon tätä omalla tavallaan.

Ohikulkijat saivat hiljaisen kansan puhumaan

Viitostiellä on liikennettä, vaikka kyseessä on arkipäivä. Autoja ja rekkoja hujahtaa ohi, niin että ojan piennar pöllyää. Moni näistä autoista kuitenkin pysähtyy paikalle ja tulee ihmettelemään ja ihastelemaan tunnelmaa "Hiljaisen kansan" ja Niittykahvilan ohessa.

Vasemmalta oikealle: Eemeli 10v, Äiti Satu, Isä Kai, ja Emilia 8v.  Eemeli sai Hiljaisen kansan puhumaan. 

 

Niin on tehnyt myös Leppävirralta kotoisin oleva perhe, joka ihastelee heinäpäitä niityn laidalla. Päätin mennä jututtamaan heitä ja he kertoivatkin, että olivat ohikulkumatkalla Kuusamoon.
"Radiosta me kuultiin, että Hiljainen kansa vaihtaa tänään talvivaatteet päälleen, niin päätettiin tulla paikalle."
Äiti Satu ja isä Kai toteavat, että varmaan pysähtyvät tässä myös paluumatkalla. Perheen 10-vuotias poika Eemeli kertoi, että yksi heinäpäistä oli jopa tervehtinyt häntä:
" Se oli tuo sinitakkinen, tuossa melko eturivissä! Se sanoi mulle: "Terve", poika iloitsee. Myös perheen nuorempi lapsi, 8- vuotias Emilia haluaa kertoa heidän matkastaan:
"Haluttaisiin kovasti maistaa kahvilan herkkuja, ehkä lettuja, sitten paluumatkalla?" -tyttö haaveilee.


Hiljaisen kansan oma niittykahvila

Heinäpäiden välittömässä läheisyydessä toimii myös oma Hiljaisen kansan niittykahvila, josta ohikulkijoille tarjoillaan herkkuja, kuten kahvia, pullaa, kotiruokaa ja muurikkalättyjä. Kahvilan yhteydessä on myös Niittytupa-ravintola. Kahvila-ravintolan luota voi ostaa myös erilaisia kokemuksia, kuten heinäladossa yöpymistä tai ryhmäaktiviteetteja, vaikkapa yrityksille. Vastaanotto on lämmin, ja tunnelma on viihtyisä. 

Katselen kahvilan kelohonkaisista tunnelmista syksyn sanelemalle niitylle, jossa turvepäiden heinäiset hiukset heiluvat tuulessa. Miten vaikuttavaa pelkkä hiljaisuus voikaan olla...