Koillismaan kuulumisia: Ystäviä, eläimiä ja uutta elämää
Torstain ja perjantain välisenä yönä puhelimeni soi. Puhelu oli tiedossa ja odotettu, sen ajankohta ei niinkään. Siskoni ja tämän mies tekivät lähtöä synnärille. Tähän maailmaan oli tulossa uusi pieni ihminen. Lupasin jo aiemmin keväällä siskolleni, että tulen talovahdiksi ja koiravahdiksi, kun heidän on aika lähteä synnyttämään. Olin pakannut laukkuuni valmiiksi kaiken tarvittavan ja varautunut vajaan viikon reissuun. Koska oli yö, minun ei tarvinnut tehdä muuta, kun pukea päälle, napata laukku ja koira matkaan ja hypätä autoon. Matka kohti Kuusamoa alkoi.
Yö oli aivan uskomattoman kaunis. Olin nukkunut ehkä kaksi tuntia, joten olin aivan uninen, mutta kauniit öiset maisemat ja hyvä musiikki pitivät minut hereillä. Kenai kuorsasi auton takaosassa tyytyväisenä. Sitä ei kiinnosta onko yö vai päivä, autossa matkustaminen on sille aina mieluisaa.
Saavuin perille vähän ennen viittä aamulla. Olin aivan tolkuttoman väsynyt, mutta päätin silti lähteä käyttämään koko koiraklaanin vielä ulkona, jotta pääsisin nukkumaan mahdollisimman pitkälle päivällä. Siskollani ja hänen miehellään on kaksi koiraa: Harmaa norjanhirvikoira ja poikkeuksellisen värinen Suomenlapinkoira. Koska Kenai ja norjanharmaa eivät tule toimeen, on aina täällä ollessa tehtävä pieniä poikkeusjärjestelyitä, jotta tappelupukarit saa pidettyä erillään. Kun lenkitykset oli hoidettu, käperryin sohvalle vilttikasan alle ja nukahdin heti, vaikka aamun aurinko oli jo kirkkaana taivaalla. Nukuin pitkälle päivään.
Ensimmäinen päivä kului lähinnä "palautuessa". En oikein tiennyt onko nyt yö vai päivä, tai edes sitä, mikä päivä nyt on. Se ei haitannut, koska lomalla ei tuollaisia asioita tarvitse miettiä. Päivä meni lähinnä koirien kanssa touhutessa ja jännittäessä, miten synnärillä sujuu. Olen tuonut aina tänne tullessani pinon sanaristikkolehtiä, (olen ihan pro ristikoissa) ja sen jälkeen unohtanut ne tänne. Siksi niitä oli kaapissa vaikka kuinka. Mitäpä sitä muuta olisi tällaiseen hetkeen tarvinnutkaan, kahvia, koiria ja sanaristikoita. Niin ja tietenkin upeita maisemia.
Vaikka en täällä asukaan, olen viettänyt tällä kylällä aivan suunnattoman paljon aikaa. Lähes aina, jos siskoni on on lähtenyt miehensä kanssa reissuun, niin olen ollut täällä, talo- ja koiravahtina. Viime vuonna olin täällä melkein koko kesän. Tunnen talon ja talon tavat, ja tiedän jokaisen koiran erityistarpeet. Olen myös oppinut tuntemaan tämän kylän ihmisiä. Se on ihan tervetullutta, niin ei käy aika yksinäiseksi täällä ollessa.
Laitoinkin kylällä asuvalle Tiinalle viestiä, että olen saapunut tänne. Meistä on tullut hyviä ystäviä ja aina täällä ollessani vietän hänen kanssaan aikaa. Tiina oli töissä, joten päätin hypätä autoon ja lähteä häntä moikkaamaan, vaikka työn touhussa olikin. Vaihdoimme kuulumisia ja höpötimme kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Lupauduin myös illaksi lähteä Tiinan kaveriksi aitatalkoisiin. Lähipäivinä lämpötila oli vihdoin noussut ja vettäkin oli satanut. Kevät oli alkanut vihdoin taipua ja antaa kesälle tilaa. Hevosille oli siis tullut uutta vihreää viereiselle pellolle, joten kävimme ahkeroimassa niille aitaseipäät maahan, rautakangen ja lekan avulla. Siinä sivussa ehti moikata muitakin eläimiä.
Päivän ahkeroinnin jälkeen päätimme, että lämmitetään vielä rantasauna. Tapaan kuuluu aina muutama saunajuoma ja tietenkin hyvää musiikkia ja naurua. Niin paljon naurua. Saunan pesään laitettiin tulet, ja järvestä kannettiin pesuvedet valmiiksi. Lopulta puhelimeeni kilahti viesti. Tiistaina iltapäivällä, oli tähän maailmaan saapunut pieni ja terve tyttö. Minusta oli tullut täti. Kyllä siinä kyynel jos toinenkin vierähti ilosta ja helpotuksesta.
Kun uusi tulokas ja tämän tuoreet vanhemmat vielä palautuivat ja lepäilivät sairaalassa, päätin tehdä heidän kotonaan suursiivouksen. Halusin, että heidän on mukava tulla puhtaaseen ja siistiin kotiin uuden tulokkaan kanssa. Talo on melko iso, joten Tiina tarjoutui tulla minun avuksi siivoamaan. Aloitimme siivouksen aikaisin seuraavana aamuna. Juuri, kun olimme virittämässä imurin johtoa pistokkeeseen ja laittamassa pyykkikonetta pyörimään, päätti ukkosrintama jyrätä tämän vaaran päälle ja katkaista talosta sähköt. Pienestä vastoinkäymisestä huolimatta jatkoimme touhuamista. Pyyhimme hirsiseinistä pölyt, järjestelimme tavaroita ja vaihdoimme puhtaita lakanoita sänkyihin. Pölyhuisku viuhusi ja saimme niin paljon aikaiseksi, ilman sähköäkin. Ei meitä yksi sähkökatkos pysäyttänyt. Ukkosen väistyttyä myös sähköt palautuivat ja saimme siivouksen kunnialla loppuun.
Pian on minun aikani lähteä takaisin pohjoiseen. Tuore perhe voi saapua uuden tulokkaan kanssa.
Tervetuloa kotiin <3