En muista koska olisin viimeksi ollut kipeä. Nyt olen ollut kuumeessa jo parin päivän ajan. Olo on avuton: väsynyt ja heikko, ja tylsistynyt. On nälkä, mutta mitään ei saa syötyä. Kaikki etoo. Tylsää. Olen täyttänyt jo yhden kokonaisen ristikkovihon, neulonut villapaitaa niin, että tenniskyynärpää vaivaa, olen lukenut kirjoja, katsonut televisiosta...
Päivää ennen ensilumen satamista ajoin mutkaista tietä kotiin. Edessäni körötteli valkoinen henkilöauto huomattavan (=ärsyttävän) hitaasti. Minulla ei ollut mahdollisuutta lähteä ohittamaan, koska tuolla tiellä yhden mutkan takana oli jälleen toinen mutka. Ihan oikeasti ärsytti.
Käsiin sattuu. Kämmenien ja sormien iho on rikki, ja käsivarret ovat kipeät. Kyljet on arat. Kaulan lihakset on kipeät sellaisista kohdista, missä en edes tiennyt olevan lihaksia. Lihaskipu on paras kipu mitä ihminen voi tuntea.
Elämässä on tapahtunut paljon. Melkein hävettää myöntää, että siitä on puolitoista kuukautta, kun olen viimeksi istunut kirjoittamaan.