Tylsyyden taikaa + VIDEO
Olen vasta aikuisiällä oppinut nauttimaan tylsyydestä. Olen oppinut, että tyhjiä hetkiä ei tarvitse täyttää yhtään millään. Hiljaisuus on vain ja ainoastaan hyväksi, ja toisen ihmisen seurassa voi olla myös hiljaa. Se ei ole kiusallista, vaan se on rauhallista.
Tylsyys on paras hetki ideoille ja ajatuksille. Kun makoilet lattialla ja tuijotat kattoon tai hengailet keittiön ikkunan ääressä tuijotellen vain ulos, tekemättä yhtään mitään. (En tiedä tekeekö tätä oikeasti kukaan, minä ainakin teen.)
Viimeksi, kun tuijottelin tylsyyttäni kattoon sohvalla makoillen, kiinnitin huomiota ajatuksenjuoksuuni ja sen loputtomaan järjettömyyteen. Ajatuksissa ei ollut päätä eikä häntää, ja niiden sanoittaminen tuntuu aivan pöhköltä. Mietin muun muassa, miksi kettu ei vaihda talveksi turkin väriä, mutta jänis vaihtaa. Hetkeä myöhemmin pohdiskelin sitä, että miksi raha on kolikoita ja paperisia seteleitä, eikä vaikkapa kangasta. Tajusin myös, että lähes jokainen savupiippu on neliskanttinen, eikä vaikkapa pyöreä.
Miten kummallisia asioita sitä mielessä voikaan pyöriä, kun ajatuksille antaa aikaa.
Vietin tänä vuonna syntymäpäiviäni kahteen kertaan. Edellisessä tekstissä kerroinkin, miten ihanaa oli syödä kakkua keskellä metsää rakkaan siskoni ja tämän lapsen kanssa. Viikkoa myöhemmin, varsinaisena syntymäpäivänäni, päivä oli täynnä ihania ihmisiä ja ihania hetkiä.
Se oli myös työpäivä, mutta ei lainkaan tavallinen työpäivä. En kyllä tiedä, onko omassa työssäni olemassakaan tavallista työpäivää.
Oma esihenkilöni oli leiponut minulle itse aivan upean prinsessakakun, lomaileva kanssatoimittajani tuli lomalta toimistolle tuomaan minulle skumppaa ja kakkukahvittelemaan meidän kanssamme. Meidän myyntipäällikkö sytytti minulle kynttilän, jotta saisin puhaltaa sen ja toivoa, koska kakun upeaan marsipaaniin ei toimiston kaapeista löytynyt kolmeakymmentäneljää kynttilää.
En minä kestä, miten ihania ihmisiä. He lauloivat onnittelulaulun ja sen jälkeen luvassa oli vielä yksi yllätys. Minun rakas ystäväni oli järjestänyt minulle kukkia toimistolle. Meillä on välimatkaa yli 500 kilometriä, mutta hän oli ottanut yhteyttä esihenkilööni ja sumplinut tämän kanssa, miten minulle saadaan maailman kaunein kukkakimppu minun syntymäpäivänä. Sain kimpun käteeni ja pillahdin itkuun. Ilosta.
Kotona minulla ei ollut kukille edes maljakkoa, joten käytin luovuuttani. Oven pielessä satuin potkaisemaan kumisaapasta, joka kaatui kumoon. Sitä nostaessani pystyyn totesin sen olevan täydellinen maljakko täydellisille kukille. <3
Aamu oli ihan tavallinen. Ketään ei varmasti yllätä, että heräsin taas aamulla viiden ja kuuden välillä. Keitin kahvit ja söin karjalanpiirakoita aamupalaksi. Lähdin käyttämään Kentsun pikapissalla suon laidalla, jota voisi kutsua melkein omaksi takapihakseni. Aivan mielettömän kaunis paikka, ja siellä on joka ikinen päivä eri maisema. Varhain aamulla vankka sumu oli peittänyt koko suon ja sen takana olevan Orresokan minitunturin ja sen upeat rakkakivet. Usko tai älä, tuon sumun takana on pysäyttävän kaunis maisema.
Sumun hälvettyä päätin lähteä "tappamaan" tylsyyttä aamuseikkailulle. Määränpää ei ollut minulla tälläkään kertaa tiedossa, joten tein perinteiseen tyyliini: pakkasin kimpsut, kampsut ja Kentsun autoon, ja hurautin autolla tien päälle.
Ajelin noin parinkymmenen kilometrin matkan. Kaarroin Jeepin keulan päätieltä kapealle hiekkatielle. Heinikko raapi auton pohjaa ja välillä joku kivikin sinne kolahti. Tien alussa oli pari mökkiä, mutta se muuttui kapeammaksi ja asumattomaksi, mitä pidemmälle tietä ajoin. Risteyksiä siinä oli vain muutama, ja ne oli kaikki puomitettu. Lopulta tie päättyi.
Tien päässä ei ollut enää puhelinkenttää, joten päätin palata hetkeksi vielä takaisinpäin. Ajoin niin kauan, että kuuluvuudet palasivat, jotta pystyin ilmoittamaan parille ihmisille missä olen ja antamaan arvion siitä, milloin palaisin takaisin autolle. Tämä on vasta vastikään opittu tapa, ja hyvä niin. Hullua ajatella, jos tuolla korvessa sattuisi jotain, enkä pääsisi omin avuin pois, saati pystyisi soittamaan apua. Kukaan, siis kukaan, ei tietäisi missä minä olen ja kuinka kauan.
Mitään ei kuitenkaan sattunut. Vietin korvessa reilu kolme tuntia, ihan vain huvikseni.
Katso videolta, miten tylsyydestä voi tehdä hauskaa. <3