Taannoin heräsin varhain aamuyöllä siihen, kun mökkini katolta kuuluu aivan järjetön kolina, rapina ja huuto. Luonnollisesti, koska olin unen ja valvetilan jossain pehmoisessa välimaastossa, oli hankala hahmottaa, mistä on oikein kysymys. Kurkkasin kelloa ja se näytti 03.41. Huuto ja meteli jatkui yhä.
Ajatella, Sodankylän yötön yö loppuu parin viikon kuluttua, ja nyt voin sanoa, että olen kahtena päivänä tarjennut ulkona ilman pitkähihaista paitaa. Tänään lämpömittari on kivunnut jo +19 asteeseen, kun vielä eilen makoilin autossa (penkit kaadettu + patja, tyynyt ja peitto= retkipeti) ja lueskelin jännää kirjaa, ja kuuntelin ukkosta ja...
Minun arkiaamut on täyttyneet töihin lähdöllä. Luulen, että olen nyt oikean asian äärellä, koska jokaisena aamuna huomaan olevani innoissani siitä, että saan lähteä töihin. Käyn läpi aiheita ja ideoita, tutkin mitä lähistöllä on tapahtunut ehkä viikonlopun tai yön aikana, ja tarkastelen, onko jotain ehkä tulossa. Ajomatkallakin tarkkailen maailmaa...
Tuntuu hassulta todeta, että olen asunut täällä nyt tasan kuukauden. Päivät on menneet niin nopeasti, että ei sitä pysty ymmärtämään. Tämä kuukausi on pitänyt sisällään niin paljon. On ollut reissaamista pitkin pohjoista Suomea, on ollut laiskoja sadepäiviä sohvan nurkassa, ystäviä, uusia ihmisiä, itkua ja naurua. Olen niin kiitollinen...